ERIK WAHLBERG eli Kallioisen Erkki,

vuonna 1999 Filosofian tohtori

Erik Wahlberg synty 18. syyskuuta 1918 Övertorneån Soukolojärvessä, Kallioisen talossa ja oli kolmaneksi vanhin viientoista lapsen perheessä, josta kaks siskoa ja yks veli vielä ellää. Erikin vanhemat olit Isakki Wahlberg ja vaimosa Hanna syntyyhään Kommes.

Hän kävi kuus vuotta Soukolojärven kansakoulua ja oppi sielä puhuhmaan ruottia ja sen jälkheen jäi

kotitilale ja teki kaikelaista, mitä maalaistalossa siihen aikhaan tehthiin. Erik olis ollu kiinostunnu

lukehmaan pitemäle, mutta siihen aikhaan ei ollu tallouelisia eelyksiä.

Erikin lapsuuessa ei kylässä ollu sähkövaloa, ja semmoset mukavuuet ko ratio olit tuntemattomia.

Ilta - askarheet pimehään aikhaan tehthiin sisälä lyhyn, kynttilän tai kiilun valossa. Oli tavalista, että

vanhemat ihimiset siihen aikhaan, iltojen iloksi, muistelivat menheitä aikoja ja kertoivat vanhoja

tapahtumia ennen elähneistä ihmisistä, tavoista ja tottumuksista ja millä laila ne pruukasit asiasa

hoitaa. Erik tykkäsi kuunela isoäitisä äitin, Kallioisen Tiltan, praateja. Tilta, jota Erik kuttu ämmiksi,

asu heilä ja eli vuosina 1851 – 1933. Hän oli yksi niistä joka herätti nuoren Erkin (Erikin)

kiinnostuksen kotiseun kiehleen, kulttu uhriin ja sukhuin. (Erkki omistiki myöhemmin väi töskirjasa

Ämmivainan, Kallioisen Tiltan, muistoksi.)

Vuona 1931 saathiin Soukolojärven talhoin sähkövalot. Se tietekki helpotti lukemista niinkö

muitaki iltahommia sisälä pimehään vue naikhaan. Vappaa - aja lasa Erik luki kaikkia, minkä vain

käshiinsä sai. Hän lainasi kirjoja kylän opettajalta, muun muassa tietosanaki r

joja, joita hän suurela innola luki. Kylän opettajalla oli muun muassa tietosanakirja Nordisk famijebok, minkä Erkki luki A:sta Ö:hön.

Talvela 1936/37 Erik pääsi kansanopisthoon (Tornedalens folkhögskola). Sielä hän saatto tilapäisesti tyyyttää opinhaluansa muum muassa Ossian Svensson opettajanhaan. Kansanopistoajan jälkheen hän eli kotitilan töissä, kävi sotaväen, oli valmiusjoukoissa ja melkein kaikki väliajat luki. Talvisoan lopussa 1940 Erkki oli vapaae htoisena Suomessa, jossa toimi tulkkina.

1940 - luvun alussa Erik alotti kauppaopistossa (Påhlmans handelsinstitut) Tukholmassa ja opintojen

jälkheen jäi Tukholhmaan , missä hän oli jonku aikaa kirjanpitäjänä. Hän kuitekki tykkäsi opiskela

lissää ja pääsi oppilhaaksi Tukholman sosiaali -intituuthiin, mistä myöhemin tuli sosiaalikorkeakoulu.

Pääshäkseen sinne, hänen hääty selvittää sishäänpääsykokheet, koska hältä puuttu ylioppilastutkinto,

eikä hällä ollu muutakhaan muoollista pätevyyttä. Opintojen jälkhiin Erkki toimi Tukholmassa jonku

aikaa socialisihteerinä. Vuosina 1948 – 1953 hän johti Vaxholmin sosiaalitoimistoa.

Hän luopu virkaurasta, jätti työsä ja alotti opiskelut Uppsalan yliopistossa syksylä 1953. Hänestä tuli fil.kand. ja hällä aineyhistelmäshään oli pohjoismainen ja vertaileva muinaistiede (arkeologia) ja suomalais - ugrilaiset kielet. Hän jatkoi suomalais - ugrilaisten kielten tutkijaopiskelua ja suoritti fil.lic.

- tutkinnon ja väitteli filosofian tohtoriksi 1963.

Aina 1940 - luvulta asti Erik oli esittänny aatheita vähemmistökan sojen oikeuesta kiehleensä ja kulttuuhriinsa. Hänestä tuli yksi Tornionlaakson uranuurtavista paikannimien, birkarlien, sukkuin jakielen tutkijoista. Väitöskirjasa ”Suomalaisia paikannimiä Pohjois - Ruottissa” ja ”Bondeskalden Antti

Keksi” – runon lisäksi hän on kirjottannu paljon artikkelia ja myötävaikuttannu parissakymmenessä

julkasussa. Hänen sukututkimuksesa käsittää arviolta noin 130 000 – 140 000 nimeltä mainittua

henkilöä molemin puolin Tornionväylää sekä Tornionlaakson talojen histuuriat 1500 – luvulta asti. Pohjoiskalotin kulttuuri - ja tutkimuskeskukseen (NKFC) Övertornehoon on koottu suurin osa hänen tutkimusmateriaalisthaan ja net saapi sielä vaphaasti kuka hyäsä käythöösä.

Mälaren aluheen vuosina Erikin haahveena oli muuttaa takasi kotiseuvule Tornionlaakshoon. Hän

osti parisattaa vuotta vanhan hirsirakennuksen. Ajo hirret lähele Kallioista, missä oli syntyny. Rakensi

ittelensä pirtin vanhaasseen tyyhliin, Hirret saiva jäähä näkösälle ja pirthiin murathiin perintheinen

leivinuuni.

Ko pirtti oli siinä määrin valmis, että siinä saatto asua, tuli 1969 muuttokuorma Uppsalasta

Soukolojärhveen. Sielä hän halusi itteäsä kuttuttavan ”Kallioisen Erkiksi”, niinkö häntä oli nuoruuessa

kuttuttu. Myöhemin rakennethiin vielä jatko, missä oli kööki ja yläkerrassa yksi huone. Osa jatkoa on

vieläki kehilä – Erkiltä loppu aika.

Omassa pirtissään Erkki jatko tutkimustyötä. Oli mukana muuunmuassa laesta diolaisessa

herännäisliikheessä. Hän osallistu aktiiv i sesti Rauhanyhistyksen toiminthaan ja toimi saarnaajana

seurakokkouksissa. Ikäihmisenä, ko voimat alkovat ehtyä, hän muutti vasta hakosesti vanhustentalhoon ( Länsmangården i Övertorneå), missä hän myös kuoli 11. marraskuuta 2012.

Erik ei tavotellu maalista mammonaa eikä ulkonaista loistoa. Hän eli koruttoman mutta henkisesti

rikhaan elämän.

Tämä muistokirjoitus on Erik Wahlbergin veljenpojan Thomas Wahlbergin ruottiksi kirjoittama.

Sukututkimusryhmä on kääntäny sen tornionlaaksonmurtheele, jota ennen puhuthiin sekä Suomen että Ruottin puolela.

Esa Kannala